MATKAPÄIVÄKIRJA

Aamuvarhaisella olivat ilmeet Oulunsalon lentokentällä yllättävänkin virkeitä, vaikka yöunet väistämättä jäivät lyhyeksi. Ihan kaikki tosin eivät vielä halunneet tulla kuvatuiksi unihiekan rippeet silmissään.

Lennot sujuivat vaivattomasti, ja olimme aikataulun mukaisesti perillä. Jätimme matkalaukkumme hotelliin säilytykseen ja päätimme hajaantua pienempinä porukoina syömään jotakin, ennen kuin askeleemme veisivät kohti ensimmäistä nähtävyyttä. Matkan varrelta ehtii bongata kaikenlaista hassua, kuten nämä siellä täällä silmiin pistävät, oranssit roskapöntöt teksteineen.

Berliini pysyy Berliininä, kuten yhden tämänpäiväisen ruokapaikkamme seinällä olleessa tekstissä todetaan. Omista havainnoistaan ja kokemuksistaan tulevat seuraavaksi kirjoittamaan opiskelijamme.

Nina


1. päivä

Lentokoneen pyörien hipaistessa Tegelin kiitoradan pintaa iloinen puheensorina kumpusi Finnairin koneen takaosasta, jossa Laanilan lukion opiskelijat odottivat jo malttamattomina käsillä olevaa opintomatkaa Berliinissä. Matkatavaroiden kanssa ensin suunnattiin bussilla hotellille, jonne raskaat matkalaukut jätettiin päivän koitosten ajaksi.

Syönnin jälkeen nokka suunnattiin kohti Schloss Charlottenburgia. Preussin aikaan rakennettu linna kohosi opiskelijoiden edessä jylhänä ja mahtavana. Pikaisten kuvaussessioiden jälkeen päästiin tutustumaan sen sisätiloihin ääninauhoituksen ohjeistamana. Rohkeus ei vielä ainakaan monella opiskelijalla riittänyt valita kuuntelukieleksi saksaa, mutta englanti taas ei tuottanut sen suurempia hankaluuksia ja opastuksen tuloksena opittiin paljon uutta Preussin ajasta. Oman haasteensa toki toi se tosiasia, että opiskelijoilla tuskin oli entuudestaan kovinkaan paljoa tietämystä Preussin historiasta. Siksi monet osat opastuksesta menivät yli ymmärryksen. Vaikutuksen linnassa tekivät sen loistelias sisustus ja huoliteltu puutarha. Taskuun vierailusta jäi kulttuurihistoriallisen tiedon täydentymisen lisäksi mukavia muistoja, joista osa saatiin tallennettua valokuvien muotoon. Alla niistä muutama.

Charlottenburgin linnan jälkeen ryhmä hajaantui ja osa matkusti suoraan bussilla hotellille. Ahtaassa bussissa saatiin pieniä maistiaisia siitä, millaista julkisilla liikkuminen Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa usein on. Hotelilla jalkoja leputeltiin hetki, kunnes ryhmä suuntasi yhdessä kohti Keisari Vilhelmin muistokirkkoa. Henna ja Jenny tarjosivat meille kattavan kuvauksen nähtävyyden historiasta, jonka jälkeen kirkon reiät ja haljenneet kupolit avautuivat paremmin.

Kirkko piirsi omalla karulla tavallaan mieleen toisen maailmansodan ja pommituksien runteleman katukuvan. Alla muutama meidän itse ottama otos tästä toisen maailmansodan muistomerkistä.

Kirkon jälkeen oli ohjelmassa jälleen vapaa-aikaa, joka ainakin meille merkitsi shoppailun mahdollisuutta. Ensin suuntasimme opettajien kanssa kuuluisaan KaDeWe-tavarataloon. Meille monelle tuttua Stockmannia monta kertaa isompi rakennus oli täynnä luksustuotteita, jotka valitettavasti ylittävät opiskelijabudjettimme. Ensimmäinen ongelma kohdattiin noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen, kun Nina-opettajan ylistämät valtaisat suklaahyllyt eivät tahtoneet löytyä. Löimme fiksut päämme yhteen ja yhteensä kuuden vuoden saksan opiskelun avulla, rohkenimme pyytää apua saksaksi myyjältä. Ilo oli suunnaton, kun huomasimme, että mies ymmärsi täysin kysymyksemme ja jopa vastasi meille saksaksi. Suklaahyllyt löytyivät ja makunystyröitämme hiveltiin monien uusien makuelämysten, kuten espanjalaisen suklaan ja suolatulla karamellilla maustettujen popcornien kautta. Hyödynsimme saksaa vielä moneen otteeseen kysyessämme apua tai ostaessamme tuliaisia kotiin vietäväksi. Saksan kielen käyttämiseen rohkaisi myyjien positiivinen asenne mahdollisia virheitämme kohtaan.

Ei Nina kyllä KaDeWen suklaavalikoimia turhaan ylistänyt!

KaDeWen jälkeen söimme Vapianossa tonnikalapitsaa ja poikkesimme muutamille ostoksille. Lopulta parin ruokakaupan kautta päästiin lösähtämään hotellin pehmeisiin sänkyihin ja syömään mahamme täyteen erilaisia saksalaisia herkkuja. Palautumisen asiantuntijamme Jasmin valmisteli meille jääkylmän jalkakylvyn optimaalisen palautumisen saavuttamiseksi, jotta olemme taas huomenna valmiita uuteen päivään Berliinissä.

Huomenna odottaa myös uusi saksan kielen "haastepäivä". Haastamme toisiamme käyttämään saksan kieltä erinäisissä tilanteissa, kuten aiemmin tänään Hannan piti kysyä suklaahyllyjen sijaintia, Jasminin puolestaan asiantuntijan suosituksia tuliaisia varten ja Tinjan saada hotellin respasta  huoneemme avain illalla. Berliini sai meidät rakastumaan olemukseensa jo heti ensimmäisten hetkien aikana, joten odotamme innolla vielä loppuja reissupäiviä.

Allekirjoittaneet kiittävät ja kuittaavat suunnaten jääkylvyn kautta unten maille. Gute Nacht!

Hanna, Jasmin ja Tinja


Ps.

Bongattiin myös Berliinin ikoninen karhu!

Käytiin myös ikuistamassa itsemme Einsteinin kahvilan edustalla. Osataanko me nyt sitten se suhteellisuusteoria?

2. päivä

Reichstag eli valtiopäivätalo on verrattavissa Suomen eduskuntataloon. Siellä kokoontuu liittopäivät eli Saksan parlamentti. Kun kävimme siellä, oli siellä suuri hissi, johon mahtui melkein 50 ihmistä. Siellä oli todella tarkat turvajärjestelyt ja jopa vessaan annettiin lupa mennä, kun sinne oli ensin jonotettu. Valtiopäivätalo oli valtava ja sen katolla oli vielä suurempi lasikupu.  Päivän lopuksi kävimme pienessä korealaisessa ravintolassa, josta sai erittäin hyvää ruokaa.

Henna ja Jenny