MATKAOPPAANA BERLIINISSÄ

Opiskelijat ovat tutustuneet ennen reissuamme muutamiin nähtävyyksiin ja kirjoittaneet niistä esittelyitä.

DIE MAUER & DER CHECKPOINT CHARLIE - PALA KYLMÄÄ SOTAA BERLIININ SYDÄMESSÄ

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten maailma seurasi tarkkaavaisesti, kun Berliiniä vuosikymmenien ajan kahtia jakanut muuri vavahteli liitoksissaan. Ilon kyyneleet valuivat ihmisten poskille, kun kauan erossa olleet sukulaiset ja ystävät kohtasivat toisensa jälleen. Berliinin muuri oli murtunut ja vuosien piina oli vihdoin tullut päätöksensä.

Die Mauer eli Berliinin muuri erotti Itä-Berliinin ja Itä-Saksan valtion Länsi-Berliinistä. Saksan hävittyä toisen maailmansodan voittaneet osapuolet Neuvostoliitto ja länsivallat kohtasivat ongelmia Berliinin jakamisen suhteen. Molemmat kehittivät siellä omia miehitysvyöhykkeittään tekemättä yhteistyötä; oman edun ajaminen oli keskiössä. Länsivallat viljelivät alueillaan länsimaista markkinataloutta, kun taas Neuvostoliiton puolella suurtiloja takavarikoitiin, teollisuutta kansallistettiin ja omaisuutta siirrettiin sotakorvauksina Neuvostoliitolle. Länsivallat yhdistivät vyöhykkeensä vuonna 1947. Neuvostoliittoa ratkaisu ei miellyttänyt, joten se protestiksi katkaisi alueensa kautta kulkeneet yhteydet länsivaltojen hallinnoimaan Länsi-Berliiniin. Saarto ei kuitenkaan tuonut Neuvostoliitolle toivottua tulosta, joten se lopetettiin vuonna 1949. Kriisin seurauksena syntyi kaksi erillistä Saksaa. Länsivallat perustivat hallinnoimalleen alueelle Saksan liittotasavallan (BRD) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä syntyi puolestaan Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Jaettu Berliini sijaitsi keskellä Itä-Saksaa.

Berliini aiheutti Itä-Saksalle ongelmia. Kaikki itäsaksalaiset eivät olleet tyytyväisiä kommunistisen puolueen ja salaisen poliisin Stasin valvomassa yhteiskunnassa; kapitalistinen Länsi-Berliini houkutteli etenkin koulutettuja ihmisiä ja yli kaksi miljoonaa itäsaksalaista muutti 1950-luvun kuluessa länteen. Tämä “aivovuoto” uhkasi luhistaa DDR:n, joten Neuvostoliitto vaati 1958 Berliinin erityisaseman lopettamista; se oli joko liitettävä DDR:ään tai siitä olisi tehtävä YK:n valvoma vapaakaupunki. Länsi ei tähän suostunut ja kriisi huipentui elokuun 13. päivän vastaisena yönä 1961, kun DDR:n joukot ryhtyivät eristämään Itä- ja Länsi-Berliiniä toisistaan piikkilankaesteellä. Myöhemmin paikalle kohosi betonimuuri ja teräsverkkoaita. Siitä yöstä lähtien muuri erotti toisistaan perheitä, ystäviä ja tuttavia 28 piinaavan pitkän vuoden ajan.

Ennen betonimuurin rakentamista rajanylityksiä tehtiin menestyksekkäästi; varsinkin alueilla, joiden vartiointi oli vielä puutteellista. Päivien kuluessa pakotoiveet alkoivat murentua pala palalta. Rajaa lähellä olevien talojen ikkunat muurattiin umpeen ja lähellä rajaa asuvat ihmiset pakotettiin muuttamaan “pakoturvallisempiin” asuntoihin. Vartijoiden määräys oli ampua kaikki, jotka olivat ylittämässä raja-aluetta. 11 päivää muurin pystytyksen jälkeen se vaati ensimmäisen kuolonuhrinsa; rajavartijat ampuivat uimalla idästä länteen pakoa yrittäneen miehen. Itäsaksalaiset keksivät muitakin mitä oivallisempia suunnitelmia päästäkseen vapauteen ja rakkaidensa luokse. Jotkut kaivautuivat muurin ali, toiset lensivät sen yli ilmapalloilla ja osa pakeni muurin alaisia viemärijärjestelmiä pitkin, kunnes DDR sulki ne. Toivo vapaudesta riitti siivittämään ihmiset mitä vaarallisimpiin yrityksiin. Osa pääsi yli, mutta arvioiden mukaan yli 200 ihmistä menetti henkensä vapautta tavoitellessaan.

Berliiniä useamman vuosikymmenen ajan kahtia jakanut muuri avautui yllättäen marraskuun 9. päivänä vuonna 1989, kun Itä-Saksan johto ilmoitti matkustusrajoitusten purkamisesta ja valtava väkijoukko tulvi betonimuurille. Itä-Saksan tarkoituksena oli rauhoitella kansalaisiaan, jotka olivat mielenosoituksissaan vaatineet uudistuksia. Vapaudestaan iloinneet itäsaksalaiset alkoivat oitis hajottamaan muuria vasaroilla. Monet pelkäsivät, että ilo loppuu lyhyeen, mutta raja pysyi kuitenkin avoimena ja muuria ryhdyttiin purkamaan järjestelmällisesti. Pian muurista olikin jäljellä vain muutamia pätkiä. Alkuperäisellä paikallaan näitä kylmän sodan jäänteitä voi nähdä Niedekichnerstraßella, Invalidenfriedhofin hautausmaan lähellä ja East Side Galleryssa. Nykyään ne ovat vapauden symboleita ja toimivat meille kaikille muistutuksena siitä, miten julma ihmisluonto voi joskus olla.

Checkpoint-Charlie oli Länsi-Saksan asukkaiden antama nimitys tunnetuimmalle Länsi- ja Itä-Berliinin rajanylitys kohdalle kylmän sodan aikana (1947-1991). Se sijaitsee yhdellä Berliinin keskustan pääkaduista, Friedrichstraßella. Checkpoint Charlien kohdalta rajan ylittivät niin sotilaat ja ulkomaalaiset kuin liittoutuneiden diplomaatitkin. Kuuluisa kyltti “Olet nyt poistumassa amerikkalaiselta sektorilta” on yhä paikallaan muistuttamassa kylmästä sodasta. Muistomerkkinä on myös kopio vartiotuvasta, jossa valvottiin, että kukaan ei ylitä rajaa luvatta.

Checkpoint Charliesta tuli kylmän sodan näyttämö ja se toimi kylmän sodan aikana idän ja lännen välisten konfliktien keskipisteenä. Vuonna 1961, kun kiista Berliinin asemasta kävi kuumana, Venäjän ja Yhdysvaltojen tankit seisoivat tällä paikalla vastakkain ja molemmat olivat tarvittaessa valmiita avaamaan tulen toista kohtaan. Aseelliselta yhteenotolta kuitenkin kaikkien onneksi vältyttiin.

Itä-Saksan romahduttua ja Saksojen yhdistyttyä Checkpoint Charliesta tuli suosittu turistikohde. Checkpoint Charliella ei ole enää passeja tarkastavia sotilaita, vaan näyttelijöitä, jotka poseraavat valokuvia varten. Se on edelleen yksi keskeisistä ja tärkeistä kylmän sodan ja Berliinin jaon symboleista. Suositun turistikohteen yhteydessä on myös museo, Museum Haus am Haus Checkpoint Charlie, jossa kerrotaan tarkemmin raja-asemasta sekä itse muurista. Museo tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua elämään rautaesiripun takana muissa Itä-Euroopan maissa. Museossa on dokumentoituna koskettavia tarinoita pakoyrityksistä muurin yli.

Sitä pelkoa ja kauhua, jota berliiniläiset kävivät läpi, betonimuurin eristäessään heidät läheisistään, ei voi täysin ymmärtää. Vaikka sekä toinen maailmansota että Berliinin kahtiajako ovat synkkiä muistoja Saksan historiassa, toimivat ne muistutuksena meille siitä mielettömyydestä, johon vallanhimo tai ahneus voi ihmiset ajaa. Menneisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme. Ihmisen viha ei saa enää koskaan päästä sellaisiin mittasuhteisiin, että Euroopan keskiössä oleva kaupunki jaetaan kahtia ja suvut revitään erilleen.

Hanna, Jasmin ja Tinja