3. päivä
Aamulla menimmen aikaisemmin aamupalalle, koska eilen aamulla todella moni mummo tunki meidän edelle eikä me meinattu saada ruokaa. Olimme ensimmäisten joukossa. Jarkko ja Nina olivat kaun ennen meitä kerennyt syömään ja vetivät jo santsi kierrosta. Tai siltä se näytti.
Päästyämme ensimmäisen kerran hotellille aamun jälkeen. Olimme jonkun aikaa hotellilla ja lähdimme käymään ilata kahvilla. Se vaihtui teehen matkan varrella. Otimme paljon kuvia ja pohdimme huomista päivää. Harmittaa kun joutuu lähtemään huomenna, mutta ihanaa mennä kotiin<3
Aamupalan syötyämme ja myöhöstelijöiden saavuttua lähdimme DDR-museolle. Osalla meistä oli ongelmia pysyä Ninan tahdissa, mutta selvisimme siitä vain odottaakksemme junan saapumista. (Katsellessamme junan lipuvan ohi.) Pitkän juna taipaleen päätytyä lähdimme kävelemään. Jonkin ajan kuluttua Nina sanoi meille, että miedän pitää mennä portaita alas, ja samassa osoitimme kylttiä, jossa opastettiin museolle, joka ohi Nina oli juuri kävellyt. Seuraava haaste oli päästä ovesta sisään. Ihmisiä oli, joka puolella sateenvarjoineen. ( Meno oli kuin päättömillä kanoilla.) Ongelmia ei ollut jakautuessamme ryhmiin opastuksia varten. Suomen kieliseen ja englanin kieleiseen.
Museo oli mahtava. Menimme suomen kieliseen opastukseen, koska siellä oli todella paljon sanastoa, joka oli tuntemantonta. Siellä saatiin todella paljon tietoa Itä-Saksalaisessa arkielämässä.
Noh se siitä sitten. Museon jälkeen osa meistä lähti Sachsenhausenin keskitysleirille. Lähdimme osan kanssa ostamaan evästä, koska meillä oli noin tunnin matka. Me hajaannutttiin eri paikkoihin, sillä kaikki eivät halunnut samaan paikkaan, joten hirveän juoksun kanssa kerätään kaikki ja äkkiä metroon. Metro on villi kapistus. Sillä pääsee todeella nopeasti joka paikkaan, mutta auta armias jos se on täynnä ihmisiä. Siellä on todella hadistavaa ja vähän pelottavaa. Osalle meistä metrolla kulkemínen oli uusi juttu joten kiva oli kokeilla.
Jälleen kerran pitkän junamatkan jälkeen lähdimme kävelemään... Se tuntui ikuisuudelta, mutta selviydyimme perille. Meillä oli oma opas, vallan mukava heppu. Tämä opastus oli hänen ensimmäinen englanniksi. Se meni todella hyvin. Kaikista hauskinta oli se, että tää opas oli Venäjältä. Eihän se ollut vielä mitään, mutta kuulin jossakin vaiheessa kierrosta ettei hän halua ikinä mennä takisin Venäjälle. Vitsit lenteli puolin ja toisin. Mahtava reissu, vaikka vähän masentava paikka onkin.
Oona ja Emina
Kommentit
Lähetä kommentti